Todella pitkä tauko kirjoittamisessa. Uskon, että johtu siitä, että sain niin paljon purettua tätä vyyhtiä , kun aloitin kirjoittamisen, että en tarvinnut tätä sivua. Aloitin siis painonpudotuksen tammikuussa, kun ymmärsin, että en voi keskittyä vain siihen mitä en voi tehdä, vaan pitää keskittyä siihen mitä oikeesti pystyn. Olen saanut painoa pois joulusta n.-13kg. Painon pudotus on tehnyt ihmeitä mihulle henkisesti.Se on antanut minulle mielettömästi voimaa tähän kaikkeen, kun jotenkin huomaan, että pystyn jotakin tekemään. Yli 3kk noudattanut terveellistä ruokavaliota ja BMI on saatu 24 puolelle, olen tyytyväinen :)  Rintaranka kipuni ei ole helpottanut , vaikka minua on kuntoutettu, yritetty akupunktioo, pistetty botoxia.. ja läskiä saatu pois siis 26 voipaketillista!!! aivan sama tilanne. Viipalekuvakin otettiin, mutta ei löydy syytä. Magneettikuvastahan löytyi pullistuma, mutta ei se painanut rankaa, joten ei kuulemaa vaikuta tähän. ELokuussa pitäis aloittaa työkokeilu, mutta suoraan sanoen pelottaa, kun tiedän, että ei tämä ole helpottanut. Risujen kerääminen pihassa tai haravointi ei onnistu. eli ei toistuvaa kumartamista ym..mutta kuntoutus jatkuu ja yritetään päivä kerrallaan...

Toinen viikko lähti painonpudotusta. Noudatan ehdotonta ruokavaliota ja olen 100% noudattanut annettuja ohjeita -1,8kg oli eka viikon jälkeen tuloksena. Hyvä jatkaa :) Ihmeen helppoa ollut ja mikä parasta se järetön pöhötys mikä lähti rintojen alta on laskenut huomattavasti ja olo on parempi. Mielitekoja ei ole ollut , eli iloisin mielin jatkan.

 

Huomenna on jännä päivä tai toivon olevan jotain todella antoisaa eli saan hoitosuunnitelma selkääni varten. Ärsyttää kun kaikki asiat on ollut auki, ja joka paikasta soitellaan ja kysellään milloin meen töihin ja kauan työkyvyttömyyteesi kestää.. no mistäs minä tiedän ??!! juurihan sain vasta diagnoosin. Pelkkä diagnoosi , kun ei minua sen terveemmäksi tee. Tiedän, ei pitäisi turhautua, mutta välill vaan turhauttaa.. etenkin ihmisten kyseenalaistaminen... "kun minun tutun serkun pojan kaima oli laskettelu onnettomuudessa ja selkä meni katki kuuesta kohtaa ja se on nyt kuitenkin  kokopäivä töissä, että kyllähän sun pitäisi kanssa olla, eihän sulla niin pahasti käynyt?!!!"  aargghh... en kai minä olisi tässä jos voisin tehdä töitä ???!! joskus mietin, mitä pitää tehdä että pystyisin näyttämään että nostaminen/ kantaminen/ käveleminen / istuminen tekee kipeää..!! niin kipeää että se vie voimat. Hyvä, kun muut tietää mun asiat niin paljon paremmin... tuntematta kuitenkaan sitä kipua, jonka kanssa minä elän.

Jännä nähdä miten dietin aloittaminen on myös hyvä pysäyttävä elementti ajatellen kipua.Keskittyyy niin kovasti tähän, joten kipu on taka-alalla :)  Kaksi päivää takana ja ei ole ollut ongelmaa. Tällähetkellä kyllä palelee ja väsyttää, mutta ei ole ollut nälkä kertaakaan eikä edes mielitekoa, se on outoa.

Ajattelin kirjata tähän mitkä on tavoitteeni.

Lopullinen tavoitteeni painon suhteen on, se että pysyisin normaalipainon rajoissa. Missään vaiheesa ei painoni nousisi yli 80kg, se on päätavoite. Silloin tiedän, että painoni on terveydellisesti normaalipainossa, eikä aiheuta tai ole riski minun terveydelleni ja etenkin nyt selälleni.Tavoite painoni on 75kg. Olen 179cm pitkä.

Painoni on vaihdellut suuresti. Olen aina paininut painoni kanssa. Koulukiusattuna sain sen leiman iäksi, että olen lihava. Olin todella yllättynyt , kun aikuisiässä tajusin, että ei minulla kuitenkaan ole koskaan ollut ylipainoa kuin maximissaan se kymmenisen kiloa, jos ei raskauksia ja niiden aiheuttamia kiloja lasketa. Silti minulla ollut aina se leima, että olen valtava..

 

Sain parikymppisenä painoa ekaa kertaa hiilihydraatit jättämällä pois todella nopeasti, todella rajusti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin hoikka painoin 68kg, mutta voin todella huonosti.Painon noustessa 72kiloon rupesin vasta voimaan paremmin ja sitten tulinkin ekan kerran raskaaksi. En ole koskaan harrastannut liikuntaa nuoruudesani, vasta 7vuotta sitten aloitin liikkumaan. 

Raskausajat x3 ovat olleet minulle sitten räjähdysmäisiä painon suhteen,+45, +35 ja +30kg, mutta pääosin raskauskilot olen saanut vuoden sisällä aina pois. viimeisimmässä raskaudessa oli lähtöpaino jo +10kg enemmän. 

Liikunnan löysin siis vasta 7-vuotta sitten. Samalla kun aloitin liikkumaan teki se painossani suuren nousun ja minä kun luulin , että se tippuisi.Silti mulle meni pienemmät vaatteet. Silloin rupesin ekaa kertaa tajuamaan, että ei pelkkä vaakanumero kerro kaikkea, eikä terveys ja hyvinvointi todellakaan ole kiinni siitä vaakanumerosta. Nuorin tyttäreni syntyi 6-vuotta sitten, sain raskaukilot hyvin pois ja vähän enemmänkin pääsin 80kiloon ja siinä sitten nämä vuodet yrittänyt epätoivosesti päästä lähemmäs 75 alkavaa kuin yli 80 :) ja tätä jojoilua sitten on ollutkin. ja tän haluaisin katkaista. Olen yrittänyt löytää oikean elämän tavan, ja pyrkiä pois siitä, että vedetään pikakuureja..ja saada tuon painonvaihtelun esim. viiden kilon sisään. Tiedän, että kesällä / jouluna tulee hetkiä jolloin paino nousee hetkellisesti, mutta kun runko onkunnossa pitäisi tuollaiset notkahdukset nopeasti tasaantua.

Liikunnalla on iso osa kaikkea.. sen huomaa siinä vaiheessa jos ei pysty liikkumaan niin kuin ennen.Liikunta vaikuttaa kroppaan niin paljon. Järetön muutos mikä mulla on viimekesästä.. kun 7kk olin töissä ja  liikuin n. 6xviikoss ja söin suhkot terveellisesti. Paino laski hitaasti, mutta varmasti ja kroppa oli ns. tasainen...ihan toisenlainen kuin mikä nyt on . Kaikki mitä mulla on mahassa, jaloissa takamuksessa on pelkkää löysää, mikään ei pysy ryhdissä. Olo on kuin oottaisin lasta, maha pömpöttää edessä, mikään ei ole ryhdissä. Tunne/ olotila on paljon suurempi , kuin +10kg.

Nyt on sen takia tehtävä jotain..ja koska nyt ei pysty sillein liikkumaan kun yleensä, on todella tärkeä katsoa mitä suuhun laitttaa. Musta  tuskin koskaan tulee oikein kiinteää kroppaista, en ole ikinä niin liikuntaa harrastanut, että varmati ilomakkarat mua seuraa aina, eikä se haittaa,kunhan ne makkarat menee sujuvasti housuun, eli vaatteet istuu  ja on hyvä olla se on pääasia!!

Virheistä oppii ja nyt opin varmasti monta asiaa.. ja uskon ja toivon, että nyt kun painoni saan alle 85kg niin se on viho viimeinen kerta! sitten seuraava askel on saada se pysyvästi alle 80kg!

Näillä mennään, eikä vaan meinata ;) 

Tänään sit alkoi ensimmäinen askel mun kuntoutuksessa, eli painoa pitää saada pois. Olen oikein jojottelijoiden jojottelija :D joka tammikuu paino ollut nyt viimeisen 6 vuoden ajan 85-90kg ja kesään mennessä saanut  75-80kg, mutta taas se salakavalasti nousee syksyä kohti ja pam.. alussa ollaan. Viime vuonna oli todella hieno alku. tammikuussa vaaka näytti 88kg ja ollin päässyt elokuussa töihin pitkän sairasloman jälkeen ja kuntoutukseni alkoi.Halusin tehdä asiat nyt oikein ja haluin että nyt loppui jojottelu!!. ihan itsekseni muutoksia tekemällä paino putosi hitaasti, mutta putosi. Viikot söin aikalailla tiukkaan tahtiin kalorilaskuria apua käyttäen ja viikonloput herkuttelin.. noo paino laski :) liikuin tosi paljon siihen nähden mitä liikuin. Töissä askelia kertyi melkein joka vuorossa se 10 000 ja siihen päälle melkein  joka päivä 30-60 min lenkit, jumpat ja saliharjoittelut. Kesäkuussa paino tipahti jo 79kilon puolelle. Elokuussa kun terveyteni romahti , kaikki muuttui. Liikunta loppui kuin seinään, en kärsinyt edes lenkillä käydä. Stressi, kipu , turhautuminen.. ja kas paino lähti todella rajusti nousuun.. , vaikka nyt saanut liikuntaa hieman viikkoon mukaan, niin todella vähäistä on, kun ei ole sitä työliikuntaa mukana. Luulin koko ajan syövän sopivia määriä, mutta jotenkin sain huijattua itseäni. Tänään vaaka näytti 89,7kg! EN edes tiedä milloin olisi tälläisia lukemia vaaka eteeni näyttänyt.Ei auta itku nyt!  Löysin hyvä ohjelman , jossa ei tarvitse liikkua. EN ole 15-vuoteen tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan ja nyt aion tehdä. Haluan oppia pohjan ja nähdä todellisuuden ruuan määrässä, kun ei liiku. Toivon, että tässä kun kuntoutus alkaa, niin liikuntakin tulee pian elämääni uudestaan. Motivaatio on kova, onhan minu terveyteni kyseessä.. miksi pilaisin vähäisetkin mahdollisuuteni sillä, että antaisin painoni vaan nousta ja hankaloittaa kaikkea!  Tästä se lähtee eka päivä :) Tiedän, että pystyn tähän tiukkaan 6viikkoiseen. Mulla on niin paljon hyviä asioita hallussa, nyt hieman kipinää, että saan taas porskutettua itse eteenpäin :)

Pieni joulutauko takana. Sain hyvin tänne vuodatettua sisimpääni, joten sain rauhan.Oli hyvä olla. Uskon, että ensimmäinen askeleeni on tehty, asian käsittely, kivun käsittely. Nyt kun vain oppisi elämään asian kanssa :) Joulu meni hyvin, minulla oli jopa kivutonta aikaa. Kivuttomuus antaa aina toivoa, jos edes hetken miksei pitempäänkin. Ensi kuussa saan hoitosuunnitelman ja asiat rupeaa selviämään..ehkä.

Paino noussut valtavasti. Sain tammikuusta-kesäkuuhun kuntoutuksen ohella painoa pois 9kg ja kunto kasvoi hyvin, oli hyvä olla. Elokuussa kun vointi romahti, kiloja tullut takaisin yli 10kg! Paino ollut aina minulle erittäin arka asia, joten tässä tilanteessa sekin yksi murheengryyni lisää. Olen todella herkästi lihoava ihmistyyppi  ja nyt kun on selkäongelma, ylipainoa ei saisi olla yhtään. siksi olen hyvin tarkka, paino indeksini on nyt jotain  27 eli se on liikaa eikä ainakaan saa nousta yhtään. Stressi, kipu, välinpitämättömyys, liikunnan loppuminen ja tässä nyt lopputulos. Yritän kuitenkin nostaa päätä ylös enkä vaipua epätoivoon, en luovuta. Pitää kuitenkin ymmärtää, että ei pelkkä kuminauha jumppa nyt riitä, vaan tuo ylipaino pitää saada pois. Joten juuri osuvasti  silmiini osui diettiohjelma liikuntarajoitteiselle ja 6 viikon strattiohjelma alkaa sitten 5.1. Hieman pelottaa tuo täysi säännöllisyys, en ole puottanut painoa 14 vuoteen sillä tavalla, että olisin noudattanut orjallisesti jotain tiettyä ohjetta, luopunut konkreettisesti joistain, mutta nyt on semmoinen tunne, että nyt pitää ottaa järeet keinot käyttöön. Uskon, että saan hyvän pohjan terveellisen ruokavalioon ja näen todellisuuden ruokamäärissä, kun liikuntaa ei ole sillätavalla kuin ennen. Kirjoitan painonpudotuksestani täällä. Se on osa kuntoutustani. E halua loukata ketään mielipiteelläni, mutta mielestäni monella selkävaivasella unohtuu kuntoutuksessa tuo paino, joka todella herkästi nousee kivun ja liikkumattomuuden vuoksi. 

Tämä vuosi on ollut puoliksi hyvä puoliksi suuntaa muuttava. Kiitollinen kuitenkin jokaisesta päivästä.Toivon moneen asiaan löytyvän ratkaisun ensivuonna. Toivon, että saan voimaa  ja opin elämään kivun kanssa ja kuntoutukseni lähtisi hyvin etenemään. Mitä ikinä elämä eteeni tuokaan, toivon selviytyvän niistä, tahdonvoimani on suuri.Kiitos korkeuksiin kiitos enkeleille <3