Toinen viikko lähti painonpudotusta. Noudatan ehdotonta ruokavaliota ja olen 100% noudattanut annettuja ohjeita -1,8kg oli eka viikon jälkeen tuloksena. Hyvä jatkaa :) Ihmeen helppoa ollut ja mikä parasta se järetön pöhötys mikä lähti rintojen alta on laskenut huomattavasti ja olo on parempi. Mielitekoja ei ole ollut , eli iloisin mielin jatkan.

Huomenna on jännä päivä tai toivon olevan jotain todella antoisaa eli saan hoitosuunnitelma selkääni varten. Ärsyttää kun kaikki asiat on ollut auki, ja joka paikasta soitellaan ja kysellään milloin meen töihin ja kauan työkyvyttömyyteesi kestää.. no mistäs minä tiedän ??!! juurihan sain vasta diagnoosin. Pelkkä diagnoosi , kun ei minua sen terveemmäksi tee. Tiedän, ei pitäisi turhautua, mutta välill vaan turhauttaa.. etenkin ihmisten kyseenalaistaminen... "kun minun tutun serkun pojan kaima oli laskettelu onnettomuudessa ja selkä meni katki kuuesta kohtaa ja se on nyt kuitenkin  kokopäivä töissä, että kyllähän sun pitäisi kanssa olla, eihän sulla niin pahasti käynyt?!!!"  aargghh... en kai minä olisi tässä jos voisin tehdä töitä ???!! joskus mietin, mitä pitää tehdä että pystyisin näyttämään että nostaminen/ kantaminen/ käveleminen / istuminen tekee kipeää..!! niin kipeää että se vie voimat. Hyvä, kun muut tietää mun asiat niin paljon paremmin... tuntematta kuitenkaan sitä kipua, jonka kanssa minä elän.